Isänpäivän aamu valkeni hyvin jännittävissä tunnelmissa. Sain jännittää ensin, mitä omat lapset olivat askarrelleet Isänpäivä-lahjaksi. Taustalla oli myös jännitys siitä, mitä toisi tullessaan ensimmäinen turnaukseni valmentajana.
Tytöt olivat tänä vuonna joutuneet odottamaan ensimmäistä peliään poikkeuksellisen kauan. Harjoituksissa oli jo kuulunut kyselyjä; ’milloin pelataan?’ Pelaajien saapuessa hallille huomasi, että pukukopissa oli hivenen normaalia hiljaisempaa. Alkulämmöistä lähtien joukkueesta huokui, että tätä on odotettu. Tätä varten on harjoiteltu.
Kun varusteet oli saatu päälle, päästiin jo hyvissä ajoin kaukalon laidalla odottamaan pelien alkamista. Silloin alkoi pelaajilla jo hymyjä irtoamaan ja valmentajan peräänkuuluttamaa hauskanpitoa. Nyt oli kauden ensimmäiset tosipelit edessä ja joillekin tytöistä ensimmäiset pelit kaiken kaikkiaan. Pelinohjaajaa jouduttiin odottamaan jonkun aikaa ja pelien alku viivästyi jonka seurauksena alkoi taas joukkueessa jännitys nousemaan.
Vihdoin saimme pelit käyntiin ja ensimmäinen vastustaja oli Blue Rings. Jännitys laukesi hyvin nopeasti, kun saimme ensimmäisen maalin tehtyä ja tuttu puheensorina alkoi vaihtoaitiossa. Puheensorinaa tosin kuului vaihtoaitiossa ainoastaan niinä hetkinä, kun tytöt malttoivat lopettaa kentällä olevien tyttöjen kannustamisen. Peli päättyi voittoon ja tunnelma oli todella korkealla.
Toisessa pelissä vastaan asettui EKS. Pienten varusteiden korjausten jälkeen tytöt olivat valmiina ja huomattavasti vapautuneemmissa tunnelmissa. Sama ilo ja tsemppi jatkui ja saimme onnistumisia hyvin laajalla rintamalla, välillä jopa puolustuksen kustannuksella. Hyökkäysinnosta huolimatta ja hienon maalivahtipelin ansiosta pystyimme pelaamaan ringetessä poikkeuksellisen nollapelin. Voitto kotiin tästäkin pelistä.
Oli hieno hetki huomata, että monelle tytöistä otteluiden loppulukemia tärkeämpää oli, että pelaaminen oli kivaa. Kova harjoittelu oli tuottanut tulosta ja tytöt tuskin malttavat odottaa seuraavaa turnausta.
Turnauksen viimeisessä pelissä vastaan asettui Hyvinkää. Pienten eväiden syönnin ja varustehuollon jälkeen olivat tytöt valmiina viimeiseen otteluun. Ottelun kuluessa pelaajissa alkoi näkyä pieniä väsymyksen merkkejä. Silti tytöt taistelivat todella hienosti joukkuekavereitaan auttaen. Vastustajan maalivahti pelasi todella hienon pelin pysäyttäen suurimman osan yrityksistämme. Tyttöjen sinnikkyys palkittiin kuitenkin lopulta myös maalien muodossa ja saimme voiton myös tästä kamppailusta.
Oli hieno hetki huomata, että monelle tytöistä otteluiden loppulukemia tärkeämpää oli, että pelaaminen oli kivaa. Kova harjoittelu oli tuottanut tulosta ja tytöt tuskin malttavat odottaa seuraavaa turnausta. Isätkin saivat parhaan mahdollisen isänpäivälahjan nähdessään tyttäriensä nauttivan ja onnistuvan peleissä.
Mikko Mäntymäki
Kirjoittaja on ringetteisä ja aloitteleva valmentaja.
Comments